Kerron teille tarinan

Tarinan eräästä yöstä.
Olin humalassa, se myönnettäköön. Kotibileet, tuntemattomia ihmisiä ja Tiikeri. Tiikeri oli eräs nuori mies, minua vuoden vanhempi. Tapasimme silloin ensimmäistä kertaa kasvotusten. Ja meillä klikkasi heti. Juttelimme, hän päätyi syliini ja koska olin kännissä uskalsin suudella. Ja hän vastasi suudelmaan.
Teimme sen kaiken ja vaikka mitä hänen poikaystävänsä silmien edessä.

Tapahtumapaikkana oli hänen poikaystävänsä koti.

Minua ei hävettänyt, ei hävetä nytkään. Totta kai Tiikerin poikaystävä suuttui, pahastikin. Kyse oli vain siitä, että teimme sen hänen nähtensä. Ei minua voinut vittujakaan kiinnostaa, en jaksanut välittää. Olin kännissä, olin maaninen, sekaisin ja väsynyt. Halusin vain läheisyyttä.

Koko sen yön Tiikeri nukkui sylissäni ja heräsi vain töniäkseen poikaystävänsä pois. Hän halusi olla lähelläni ja minä hänen.

Kuka ties, kenties olisimme päätyneet yhteen. Kumpikin osoitti kiinnostusta toista kohtaan, kumpikin myönsi, että seurustelu oli vaihtoehto. Mutta sitten masennus iski ja minä katosin.

Kadun.
Minä kadun.
Kadun niin paljon, että se sattuu.
KADUTTAA.

Yö mies minä kipu pelko inho

Unohdanko minä koskaan sitä miestä, sitä itseäni vanhempaa miestä jonka vuoteessa makasin viileänä kevätpäivänä. Lähestulkoon alastomana, inhoten jokaista kosketusta, jokaista sanaa, jokaista sekuntia. Pahoinvointi, pelko, inho. Inhosin itseäni.

Miksen voi olla kuten muut?

Halusin juosta pois, mutta jalkani eivät kantaneet. Mies vain hymyili, minä hymyilin onttoa hymyä.

Roskat roskiksessa.

Itkettää ajatella asiaa. Vihaan itseäni. Miksi tein sen, miksi en estänyt? En halunnut, mutta minä hymyilin, nyökkäsin sanoin "totta kai haluan".

Ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Minä tein aloitteen, minä väitin haluavani. Rukoilin, kun makasin kylmissäni tuntemattoman miehen sängyssä. Öisin minä itkin, nieleskelin kauhua. Halusin juosta kotiin, mutta en tohtinut. Halusin osoittaa, että kyllä minulla on ystäviä.

Tuntematon.

Minä luulin, että olisin kuten muut, jos vain tekisin kuten muutkin. Sanoisin vain "kyllä" kaikille, antaisin vain olla ja yrittäisin unohtaa.

En minä halunnut sitä.
Vihasin sitä.
Vihaan sinua.
Vihaan itseäni.

Tapa itsesi.
Säälittävä, jumalaton paska sinä kusipää.
Vihaan sinua.

Niska

Vaikka en ole alipainoinen (painan 57 kg, bmi on melkein 22), niin silti niskanikamat työntyvät ulos jos vähänkään nojaan päätäni eteenpäin. Thinspiraatiota.

Haluan laihtua jo. Olen sortunut tänään syömään hieman karkkia, mutta muuten en ole syönyt mitään. Juonut vain teetä.

Minähän laihdun.

Olen kulkenut

On asioita joita kadun, asioita joita häpeän, vihaan, inhoan. Olen tehnyt asioita, jotka haluaisin pyyhkiä pois elämästäni.

Syömishäiriölläni ei ole nimeä, mutta minä haluan olla laiha, kuin lumihiutale. En liian laiha, sopivan laiha. Sopiva. Komea, seksikäs, suosittu, ystävällinen. En ole mitään siitä.

Seurustelen naisen kanssa, joka on maailman upein ihminen. Mutta minä vihaan häntä. Rakastan häntä.

Sisimmiltäni olen heteroromanttinen homoseksuaali. Uskallanko sanoa sen kumppanilleni? En. Olen pelkuri.

Ikääni en kerro, asuinpaikkaani en kerro, kuvaani en julkaise. En halua paljastua. Pelkään sitä enemmän kuin mitään muuta.

EDNOS, bulimareksia... Ihan sama millä nimellä kutsun syömishäiriötäni, se on silti julma ja laskelmoiva narttu. Jonka kanssa minä haluan elää.

Olen hieman pro ana/mia. Olen hieman sekaisin, pidän oudoista asioita, olen kieroutunut, pettävä, valehteleva kusipää. Ja tavallaan, se on upeaa. Suurimmalta osin täyttä paskaa.