Väsyttää

En pysty nukkumaan, mutta väsyttää ihan tolkuttomasti.
En jaksa edes punnita itseäni, saatika miettiä syömisiä. Tarvitsen energiaa, en jaksa edes istua. Mutta en halua lihoa. Kofeiini voisi toimia.

Silmät ei pysy auki. Vaikka kuinka nukkuisin, en ikinä saa tätä väsymystä pois.

Järkyttävä väsymys

Ei tarvitse syödä.
Voin olla syömättä.

Vatsaan sattuu, väsyttää. Taitaa ehkä hieman pyörryttää.

Tiedän, että olo kohenisi jos söisin jotakin. Mutta ei, minä vain juon teetä. En minä halua lihoa, en minä halua olla epäviehättävä läski.

Iltaisin tekee mieli aina ahmia. Se vituttaa.

Tässä minä odotan

Haluan itkeä, purkaa kaiken ulos. Mutta kyyneleeni ehtyivät todella nopeasti. Olo on todella tyhjä. Tuntuu, että olen tuominnut itseni ikuiseen helvettiin. En pysty lähtemään, en halua lähteä. En halua jättää tyttöystävääni. Rakastan häntä. Mutta viettini repii minua eri suuntaan. En minä ole sellainen joka pettää vai olenko? Taidan olla. Ainakin ajatuksen tasolla petän, ehkä liikaakin.

Aina kun harrastamme seksiä (ajatuskin oksettaa), ajattelen jotain muuta kuin tyttöystävääni. Minä en kiihotu naisista ja jos kiihotun se on todella harvinaista. Ajattelen miehiä, kasvottomia, tuntemattomia miehiä joita en ole koskaan tavannutkaan.

Tiedän, että syömishäiriöni vääristää myös halujani, seksihaluni ovat pohjalukemissa. Mutta minä harrastan seksiä, ettei tyttöystäväni huomaisi mitään. Mikä on henkisesti todella raskasta, koska en halua sitä. Minä en halua sitä.

Painan 54.8 kg ja olen siitä iloinen. Tästä tulee hyvä päivä.

Ahdistaa

"...poikkiksen kanssa."

Ei.

"Mä olen niin onnellinen sun puolestasi!"

Ei, tää ei voi tapahtua...

On siitä jo päiviä, mutta silti se viiltää.

Viiltää syvältä.

Minun Tiikerini, minun rakkauteni.

Miksi? Sinulla on joku, joka on minua komeampi, seksikkäämpi, ihanampi, kiltimpi... Kun taas minä olen itsetuhoinen, sairas.

Ahdistaa niin paljon, että kurkkua kuristaa.

Syvällä

Minullakin on salaisuuksia.

Salailen haluani pettää, sitä että petän jo ajatuksen tasolla.

Salailen niitä miehiä joiden kanssa mailittelen tai tekstailen.

Salailen haluani lähteä erään kaverini luokse ryyppäämään.

Salailen sitä, että pelkään että joku teki minulle jotakin kun olin lapsi. Jotakin seksuaalista, jotakin väärää. Tekikö? Osaako kukaan sanoa? Tuskinpa. Jos kysyn äidiltä, ei suostu kertomaan. Jos kysyn isältäni, ei halua puhua asiasta. Osaisikohan veljeni sanoa jotakin? En uskalla kysyä.

Pakkomielteeni insestiä ja pedofiliaa kohtaan... en osaa sanoin kuvailla. Mitä vittua päässäni on vialla? Seksuaalisuuteni tuntuu olevan muutenkin kieroutunut.

Haluan olla naimisissa naisen kanssa, esittää kaikille että olen hyvä mies. Ja sitten salaa harrastaa seksiä miesten kanssa.

Mikä vittu on saanut pääni näin sekaisin?

Ja koska salailen ja olen tuhottoman introvertti, en koskaan tule varmaankaan kertomaan tästä psykologille, lääkärille tai kellekään. Kunnes palan loppuun, otan lääkkeitä, viinaa ja soitan ambulanssin itselleni koska pelkään kuolemaa.

Olen syvältä niin hajalla, että kaiken korjaamiseen menee aikaa. Tuhoan itseäni koko ajan lisää, joten tuhot ovat melkoiset, kun joku joskus pääni sisälle pääsee.

Paniikkikohtauksia, masennusta, maniaa, syömishäiriö, ruumiinkuvan häiriö, pakkomielteitä, seksuaalisuus päin vittuja...